perjantai 23. toukokuuta 2014

Lotta 1998-2014

Huhtikuun 19. päivä sain kuulla järkyttäviä uutisia. Viisitoista vuotias siskoni, tämän blogin toinen kirjoittaja, nukkui pois yllättäen vakavaan ja hirvittävään sairauteen. Kauheita tapahtumia tapahtuu maailmassa koko ajan. Tuttuja tai puolituttuja sairastuu tai joutuu onnettomuuksiin. Aina sitä kuitenkin vain ajattelee, että ei minun kohdalleni ikinä satu mitään vakavampaa. Näin ajattelin, kunnes minulle niin rakas ja tärkeä ihminen yhtäkkiä jätti tämän maailman. Minusta tuntui, että kun uutinen levisi, koko asuinpaikkakuntamme pysähtyi hetkeksi, niin montaa tämä asia kosketti. Ja miten ei voisi olla koskettamatta? Lotta pelasi pesäpalloa, valmensi pesäpallojoukkuetta, tuomaroi, harrasti yleisurheilua, soitti kannelta ja ehti kokeilla näitä kaikkia ennen niin montaa eri asiaa. Lotta oli kaiken lisäksi myös niin ihana ihminen, että samanlaista saa etsiä, löytämättä.
 
Tämän asian hyväksyminen ei ole ollut helppoa. Välillä todellisuus iskee vasten kasvoja, välillä taas tuntuu, että Lotta on pitkällä matkalla ja tulee pian takaisin kotiin. Asian hyväksymistä vaikeuttaa varmasti myös se, että tämä tapahtui niin yllättäen. Vielä viikko ennen Lotan pois nukkumista laskettelimme yhdessä Ylläksellä. Onneksi olimme koko edellisen viikon yhdessä perheenä Ylläksellä. Onneksi halasin Lottaa ennen hänen lähtöään sairaalaan.
 
Mieleeni tulvii koko ajan asioita, joita jätin sanomatta tai asioita, jotka olisi pitää jättää sanomatta. Siskosten elämäänhän kuuluu totta kai tappeleminenkin, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että miksen vain voinut tappelemisen sijasta halata siskoani ja kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän minulle oli. Kuitenkin onneksi näiden parin edellisen vuoden aikana meidän välimme ovat olleet todella läheiset. Tätä blogiakin kerkesimme pitää reilun puoli vuotta ja aina tätä lukiessani pystyn kuulemaan Lotan äänen selvästi hänen kirjoittamistaan teksteistä.
 
En tiennyt, että kirjoitanko tänne blogiin yhtään mitään. Kuitenkin minulle tuli sellainen tunne, että haluan kirjoittaa. En myöskään tiedä jatkanko enää tätä blogia ilman Lottaa. Sen näkee sitten ajan kanssa. Nyt haluaisin teille kaikille sanoa, että jos teillä on siskoja tai veljiä, sanokaa heille, kuinka tärkeitä he sinulle ovat. Tehkää sama tärkeille ystäville, perheenjäsenille ja sukulaisille. Ikinä ei voi tietää, mitkä ovat viimeiset sananne toisillenne. Ehkä tämä kuulostaa jotenkin kliseiseltä ja ajattelette, ettei teidän kohdallenne kuitenkaan mitään satu. Minäkin ajattelin niin. Nyt yritän näyttää ja kertoa kaikille rakkailleni, että kuinka paljon he minulle merkitsevät. 
 
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.


(kirjasta Lahja, Danielle Steel)

16 kommenttia:

  1. Kaunis teksti, paljon voimia teille kaikille <3

    VastaaPoista
  2. "ehkä hän opetti sinua rakastamaan, antamaan ja välittämään. Se oli hänen lahjansa sinulle" ... Näin Lotta varmasti opetti sinua ja kaikkia ympärillään olevia ihmisiä, läheisiään. Toivon, että rakas muisto Lotasta täyttää sydämenne niin, ettei sinne jäisi tilaa katkeruudelle. Ei vaikka menetys ja suru olisi kuinka lohdutonta. Jaksuja ja äärettömästi voimia <3
    t. Marjut

    VastaaPoista
  3. Lotta tulee aina olemaan osa Sinua, vanhempiasi ja pikkusiskoasi - hän kulkee mukananne, kuulee kun juttelette ja usko tai älä hän vastaa jollain tavalla. Puhukaa suru itsestänne ulos <3 Voimia Sinulle Iiris ja läheisille <3 -Sari-

    VastaaPoista
  4. voi että♥ paljon paljon voimia♥ Lotta oli hirmu kaunis ja ihana tyttö! Lotta on kaunein enkeli ja kirkkain tähti taivaalla♥ terkkuja ja jaksamisia koko perheelle♥

    VastaaPoista
  5. Lotta oli niin upea tyttö! Kaipuu on varmasti teillä kaikilla tosi kova koko perheellä! Ja niinkuin sanotaan, rakkaat lähtee ihan liian aikaisin :( lotta pääsi nyt paikkaan jossa ei tunne kipua. Voimia koko perheelle niin paljon <3

    VastaaPoista
  6. Ihana teksti ♥ Lotta oli niin ihanan ystävällinen ja positiivinen aina ja sai hymyn munki huulille monta monta kertaa. Lotta on nyt meidän oma enkeli ja tulee aina olemaan meidän muistoissa ♥ Kamalan paljon voimia ja jaksamista teidän koko perheelle! ♥

    VastaaPoista
  7. Hei Iitu! Menetin 15-vuotiaana parhaan ystäväni autokolarissa, olimme juuri aloittaneet 9-luokan eli oltiin juuri samanikäisiä kuin Lotta. Monta asiaa jäi kokematta ja myös sanomatta. Yli kolmekymmentä vuotta on kulunut, ystäväni on ollut läsnä sydämessäni koko elämäni, enkelinä vierelläni aina, kun olen sellaista tarvinnut - näin haluan uskoa. Suru seuraa mukana vielä pitkän aikaa, ehkä jossain muodossa läpi elämän, sen terä vaan taittuu ajan saatossa. Kerroit, kuinka vaikeaa on tapahtunutta hyväksyä...olen itse aina ajatellut, että tarviikohan sellaista tehdäkään? Ehkä surun ja ikävän kanssa vain oppii ajan kanssa elämään niin, ettei menetys joka hetki ole päällimmäisenä mielessä ja satu yhtä kovasti. Ehkä surun lomasta ajan myötä alkaa nousta esiin myös niitä mukavia muistoja, mitä vaalia. Sanoit juuri saman asian, mitä olen itsekin elämässäni noudattanut: pitää näyttää että välittää, koskaan ei pidä erota vihaisena, koskaan ei pidä mennä suutuksissa nukkumaan. Silti läheisen kuollessa aina jää asioita sanomatta ja tekemättä. Lotan poismeno todellakin kosketti ja pysähdytti - tekee niin edelleenkin. Lotta jäi kuitenkin elämään monen ihmisen sydämeen ja kulkee joka askeleella mukananne. "Rakkaus ylittää kaikki rajat" . Olette olleet joka päivä mielessä, iltarukouksissa ja muulloinkin. Voimia ja lämpimiä halauksia <3 Eija H.

    VastaaPoista
  8. "Liian usein kaikki kaunis, päättyy kyyneliin
    Liian paljon kesken jää, pitäis elää niin kuin jokainen päivä ois viimeinen
    Paljon kaunista sanomatta jää, kun toisen menettää..."

    Ihana teksti, Lotalla on varmasti yhtä kova ikävä kuin meillä on häntä <3 Hän on ehdottomasti kirkkain tähti taivaalla, hän oli niin sydämellinen ihminen, ja on edelleenkin. Lotta elää muistoissamme <3 Voimia & haleja koko perheelle <3

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti <3 Paljon voimia ja halauksia koko teidän perheelle! Lotta elää meidän kaikkien sydämmissä ikuisesti <3
    ~Anni

    VastaaPoista
  10. <3 Minulle täysin tuntematon ihminen hän oli, mutta kuulin tapahtuneesta ja se kyllä pysäytti! Itsekin olen menettänyt yhden rakkaan ihmisen, ikävä on kova ja sitä tunnetta, kun jonkun rakkaan ihmisen menettää ei kukaan käsitä, ennen kuin itse menettää itselleen jonkun rakkaan ihmisen!
    Lämmin osanotto teidän perheelle ja sinulle! Voimia arkeen ja kaikkeen tulevaan! <3
    -&-

    VastaaPoista
  11. Voimia teille! En itse henkilökohtaisesti tuntenut Lottaa, mutta kun luin tekstit purskahdin itsekkin itkuun.. Yrittäkää pärjätä <3 en voi kuvitella miltä teistä tuntuu.

    VastaaPoista