maanantai 18. elokuuta 2014

Neljä kuukautta sitten

Hei!

Lähdettiin huhtikuun 11. päivä Ylläkselle koko perheen voimin. Tarkoituksena olla rinteessä, hiihtää, syödä hyvin ja viettää aikaa perheen kanssa. Lähtiessä lomalle oli mun kaks pikkusiskoa sairaana. Itse ajattelin, että täytyypä syödä vitamiineja ja koittaa pysyä vähän kauempana siskoista, etten itse sairastu.
Heti lauantaina, eli 12. päivä suunnattiin rinteeseen. Toinen siskoista jäi kotiin äitin kanssa sairastamaan, Lotta ja minä kuitenkin lähettiin lautaileen, vaikka Lotalla pikkusen lämpöä olikin. Meillä oli tosi mukavaa, laskettiin lempparirinteitä, Lotta tietysti aina ensimmäisenä alhaalla. Kolmen tunnin jälkeen Lotta sanoi olevansa vähän väsynyt ja mökillä huomattiin kuumeen nousseen vähän yli 38 asteen.
Reissu jatkui Lotan ja toisen siskoni sairastellessa mökillä, taisivat katsoa kaikki Harry Potterit ja söivät karkkia. Minä laskettelin millon kenenkin kanssa.
Tiistai-iltana Lotan sairastelu alkoi näyttää jo huolestuttavalta, kuume yli 40 asteen eikä laskenut millään, vaikka annettiin lääkettä. Soitettiin ambulanssi tarkastamaan tilanne. Ensihoitajat eivät kuitenkaan olleet huolissaan, Lotta jäi vielä mökille eikä häntä viety mihinkään.
Seuraavana aamuna, keskiviikkona, Lotan kuume oli laskenut todella paljon ja olokin oli paljon parempi. Suunniteltiin Rikun tuloa Ylläkselle, oltiin kaikki taas hyvillä mielin kun Lotta voi paremmin. Menin itse sinä yönä mummun mökkiin yöksi.
Aamulla tilanne oli taas pahentunut. Kuume oli noussut ja vointi huonontunut. Lotta lähti toistamiseen lääkärille. Aiemmin alkuviikosta oltiin epäilty angiinaa ja Lotalla meni antibioottikuuri tämän takia. Nyt lääkärissä katsottiin tulehdusarvot, ja ne olivat katossa. Me odoteltiin mökillä uutisia, kun äiti ja mummu olivat Lottaa käyttämässä lääkärillä. Lotta taisi soittaa iskälle, että keittäisikö hän puuroa ennen kuin hän lähtee Rovaniemelle jatkotutkimuksiin. Epäilynä oli keuhkokuume. Lotan tullessa lääkäriltä halasin häntä ja sanoin että voi Lollo. Ennen hänen lähtöään taksilla Rovaniemelle halasin vielä kerran. En silloin vielä uskonut, että näin hänet viimeisen kerran.
Minä ja yksi siskoistani lähdimme sinä päivänä vielä rinteeseen. Kaikki näytti vielä ihan hyvältä. Illalla kuitenkin saimme uutisia, että Lotta lähtee Ouluun ambulanssilla, koska jotain vakavaa oli ilmennyt. Iskä sanoi heti meille lapsille että lähdemme Ylläkseltä kotiin, Lotan tilanne oli vakava. Muuta meille ei kerrottu, mutta muistan kuinka aloin pakata ja yritin pidätellä itkuani, siskojeni takia. En kuitenkaan pystynyt siihen ja juoksin isovanhempieni mökkiin ja pillahdin itkuun.
Seuraavana aamuna, pitkänä perjantaina, heräsin aamulla ja ajattelin itsekseni, että olin edellisiltana ylireagoinut koko tilanteen. Laitoin Lotalle viestiä aamulla ja odotin häneltä jotain sellaista viestiä, että kaikki on hyvin. En voinut käsittää sitä, että viestissä lukikin jotenkin näin "ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin leukemia, mutta suomessa hyvä hoito". Sinä aamuna alkoi pitkä ja tuskainen matka kohti kotia. Puolessa välissä matkaa saimme kuulla, että Lotta on siirretty teholle ja tilanne oli kriittinen. Siinä vaiheessa en voinut enää pitää itseäni kasassa.
Kotiin päästyämme isä lähti äidin seuraksi Ouluun. Me siskot ei saatu mennä sinne. Mummu tuli meille. Uutisia odotettiin korvat tarkkana, Lotalle lähetettiin terveisiä, rukoiltiin, itkettiin ja odotettiin.
Seuraavana aamuna tuli viestiä iskältä, että Lotta voi hieman paremmin. Lähetettiin paljon terveisiä ja viestejä Lotalle. Olo oli aivan käsittämättömän helpottunut.
Lotan tarkka diagnoosi saatiin tietää joskus aamupäivästä. Lotalla oli akuutti myelooinen leukemia. Kohta meille ilmoitettiin, että Lotta nukutetaan ja laitetaan hengityskoneeseen, jotta tilannetta saataisiin rauhoitetuksi ja hengityskone helpottamaan Lotan hengitystä. Lotallahan piti olla parempi olo?
Tilanteen piti olla vakaa, Lotta oli nukutettuna hengityskoneessa. Lääke tätä leukemiaa vastaan oltiin juuri antamassa. Minä ajattelin lähteä pesäpalloreeneihin, jotta saisin purkaa kaikkea, mitä mun sisällä oli. Kun olin vetänyt kamppeet päälle, soi mummun puhelin. Kuullessani mummum ensimmäiset sanat, ymmärsin, mitä oli tapahtunut. Lotta yritti taistella, mutta vastus oli liian kova ja ylivoimainen. Lotta oli nukkunut pois.
Me istuttiin se koko ilta sohvalla yhdessä, minä, siskoni ja mummut. Iskä ja äiti tulivat illalla kotiin ja sittenkin vaan istuttiin lähellä toisiamme. Meidän kaikkien elämämme hirvein päivä.
Lotan hautajaiset olivat toukokuun alussa. Lotan saapui saattamaan viimeiselle matkalle niin monta ihmistä, ja vaikka hautajaiset olivat niin kauhean surulliset, olivat ne samalla myös hyvin kauniit.

Halusin kirjoittaa tämän, koska se jollain tapaa vie omaa surutyötäni eteenpäin. Tänään Lotan poismenosta tulee neljä kuukautta. Ikävä on niin suunnattoman suuri.

-iitu

2 kommenttia:

  1. Ehtikö Riku käydä katsomassa Lottaa ja tiedätkö miten hän reagoi tuon ajan tapahtumiin. Paljon voimia Iiris! <3

    VastaaPoista