sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kuulumisia ja mietteitä

Heippa!

Tänään tulee kuusi kuukautta Lotan kuolemasta. Ajattelen kuitenkin tämän päivän olevan vain yksi päivä niiden joukossa, jolloin minulla on Lottaa ikävä. Vähän aikaa sitten, juuri kirjoitusten alla, olin erittäin surullinen ja pystyin itkemään. Kun vihdoin sitten pääsin lomalle, taas tietynlainen muuri rakentui pääni sisällä. Koko asiaa on taas niin vaikea käsittää ja ymmärtää. Kun yritän ajatella Lottaa, alkaa eräänlainen ajatusten pyörremyrsky pääni sisällä, enkä saa selvää kuvaa oikeastaan mistään. Tämä tunnetila on paljon paljon hirveämpi kuin itkeminen ja surullisuus.

Puolitoista viikkoa sitten suuntasin matkani kohti Oulua ja Shaman arts tattoota. Olin kauan sitten päättänyt, että otan Lotan muistolle tatuoinnin. Minun päässäni vilisi ideoita, mutta mikään ei tuntunut oikealta, kunnes eräänä päivänä löysin teksin, joka oli juuri se oikea. Teksti on lainaus Harry Potterista ja se kuuluu näin: "the ones that love us never really leave us". Tatuoinnista ei olisi voinut tulla täydellisempi, olin niin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kannan ikuisesti selässäni tekstiä, joka muistuttaa minua siitä, ettei Lotta oikeasti meitä ole jättänyt. Hän elää edelleen meidän sydämissämme eikä koskaan lähde sieltä pois. Minulla on Lotasta paljon muistoja, joita aion vaalia siihen asti, kunnes saan nähdä Lotan uudelleen.

Kävimme äitini kanssa viime viikolla Ylläksellä ensimmäisen kerran puoleen vuoteen. En yhtään tiennyt miten reagoisin, koska Ylläksen mökki on viimeinen paikka, jossa olen Lotan nähnyt. Kuitenkin kun pääsin mökille, minulle tuli ihan hyvä olo. Ensimmäiseksi, kun saavuttiin sinne, menin seisomaan paikkaan, jossa Lottaa halasin ennen hänen lähtöään Rovaniemelle sairaalaan. Siellä paikassa on viimeiset muistot Lotasta. Vaikka Lotta olikin sairas mökillä, on minulla hänestä myös paljon muistoja, kun hän hymyilee ja on vielä hyvin terveenoloinen. Olen niin onnellinen, ettei minulle tullut mitään traumoja mökistämme ja jatkossakin voin mennä sinne hyvillä mielin. Siellä tuntui siltä, että Lotta on lähellä.

Olen käsitellyt omia tunteitani ja ajatuksiani paljon kirjoittamisen ja musiikin kautta. Vaikka seuraavan laulun sanat eivät ehkä vastaa Lotan tilannetta, saa se kuitenkin minut ajattelemaan Lottaa. Minulla on paljon sellaisia lauluja, jotka auttavat minua käsittelemään juuri jotain tiettyjä ajatuksia ja tunteita. Yksi tällainen laulu on Haloo Helsingin Kevyempi kantaa.

Ja mä muistan, kuinka tahdoit lähtee tähteä afrikasta etsimään Ja mä muistan kuinka paljon, kuinka paljon jaksoit joskus niin yrittää Ja yöllä kun mä katsoin taivasta niin säihkyvää Niin tiedän pääsit perille elämään Sä halusit pois, sä halusit pakoon Mä tajuun ja mä koitan ymmärtää Sä halusit pois, kun et pystynytkään kaikkeen mitä piti yrittää Te tartuitte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan Nyt mä ajattelen ja ääneen sanon sen, että sut on kevyempi kantaa hautaan

-Iitu

1 kommentti:

  1. Hei!!:)
    voisitko pian kirjoittaa kuulumisia??:) olisi kiva kuulla susta jotain! !!:)♡

    VastaaPoista